Ei mitään

Mikä se on kun ei oo mitään?
Kossupullo kolmeenmieheen!
Vanha juttu.

Coronan vangitsemina ollaan oltu noin viis viikkoo.
Mummi oli viime torstaina ekaa kertaa pois kotoo, kun kävi lääkärissä ja siitä suoraan sairaalaan. Selkäruoto on murtunu. Ei ole irtipoikki. Eikä halpaantunu. Säröllä vaan, mutta kipee. Uima-altaat on semmosia, että jos siellä ei ole vettä, ei saa hypätä! Eikä kylpyammeeseen. Nikama saattaa mennä särölle. Kaikki paikat ne kuvas ja filmas. Munuaiset, maksa, haima ja muita sisuskaluja. Kunnossa on. Mutta ruoto säröllä. Nyt vaan tuskaa vielä pari kuukautta. Eikä se oo yhtään kiukkunen! Kuinkas niin luulit? Unohti sieltä lähteissä hakee tarkistusajan lähetteen Malagaan siitä tiskiltä. Nyt kohta mennään sitten se hakeen. Meillä on näet lähes lähisairaala tossa jokilaaksossa: Guadalhorsen sairaala. Kauheen mukavia ihmisiä. Vähän harmittelevat, kun eivät osaa suomea puhua. Eipä silti, en minäkään osaa espanjaa. Mutta mummi osaa vähän ja myös ymmärtää. Se on niin hyvä.
Minä kävin taas verikokeessa. Vein myös paskanäytteen. Paska on täälläkin kakka, sanotaan kaka. Kovasti labrantäti mulle selvitti asioita ja minä nyökyttelin päätä, että joo joo. Siis olis pitäny olla kolme paskaa. Ja vielä kolmelta päivältä. Ei sitä tienny kun tää labrantäti. Ei missään lukenu ja respasta sain vaan aikoinaan yhden purkin. Siihenkö ne kaikki olis pitäny tehdä? Piti sitten tilata uus aika lekurille sitä paskanäytejuttua varten. Outoo. Eikä ne respasta mitään aikaa antanu, vaan sano, että soita ens viikolla tähän numeroon. Emminä sinne voinu soitta, kun ei me ymmärretä toisiamme puhelimessa. Yks täti soitti, mutta ei se taas ole niin helppoo. Nyt arvuutellaan onko mun asia niin arvokas, että lekurille pitää päästä ja sitten se lekuri soittaa tätille ja täti kertoo mulle. Jee! Corona-aikana on tämmöstä. Jos ei teillä ole muuta Corona-harrastusta nyt just meneillään, nin ottakaa lapsenlapselta jääny pilttipurkki, mieluusti tyhjä, ja koittakaa paskoo siihen näyte-kaka. Varioikaa eri asentoja. Eri paikkoja. Eri aikoja. Kakaa kolme pätevää näytettä kolmena päivänä. Siitä vaan...
Se piti vielä sanoa, että verikokeen otto meni ihan normaalisti.

Aikaa on ollut tutustua kirjahyllyn vähemmän houkuttelevin teoksiin. Aivan ihmeellinen maailma: vähemmän luetut teokset. Annan vähän osviittaa: valmiina!

Kaari Utrio: Oppinut neiti.
Kannatti lukee. Kaava oli kaikille tuttu. Aatelismies ja alhaisempaa rotua oleva nainen kohtaa ympäristön ennakkoluulot. Naimisiin ne sitten lopussa pääsee. Sitä ei Kaari suoraan arvaa sanoa, mutta antaa ymmärtää. Likka on viksu, mutta ärhäkkä. Ajan henki suosi nöyryyttä. Mies ei tiedä ees olevansa rakastunu. Vaikee lukee. Silmät vuotaa suolavettä. Kaari käyttää vanhahtavaa kieltä ja välittää hienoston hillityn sharmin lukijalle. Lapissa käydään tutustumassa köyhän kansan menoon ja meininkiin.

Hannu Rautakallio: Neuvostovallan asialla.
Kekkonen se oli aika ketku. Sumeilematta käytti NKPeen ukkoja valtansa pönkittämiseen. Tulin hiukan vihaseks. Noottikriisi 1961 ja Novosibirskin lavastettu rauhankokous, kaikki pelkkää teatteria. Hyi saatana. Rautakallio on oikein inttäny tohtoriksi. Pakko uskoo.

Ja perään lisää politiikkaa.

Paavo Haavikkoa: Kansakunnan linja 1904-1975.
Mielenkiintoisia näkökulmia ja historiankirjoituksen pulmia. Historiankirjoitus on pitkälti syiden ja seurausten kirjaamista. Järjestys: syyllä on seuraus. Mutta saattaa käydä niin, että kirjoittaja tietäessään seuraukset alkaa tietoisesti etsimään sopivia syitä seurauksiin. Sehän hassua on. Takaperoista. Kohta pääsen Kekkosen aikaan. Sitten on taas jännää. Kekkonen meni kevyesti. Oli ehkä liian läheinen kirjoittajalle, aika ja henkilö. Kirja on vuodelta 1977.

Matti Rönkä: Tuliaiset Moskovasta
Se elokuva ”Tappajan näköinen mies” oli pitkälti tämän kirjan pohjalta. Martti Suosalo näytteli naurettavasti poliisi Teppo Korhosta. Rönkä kirjoittaa asiantuntevasti venäläisiä juttuja ja höystää huumorilla. Hyvä se on uutistenlukijanakin.

Kauko Röyhkä - Juha Metso: Ville Haapasalo ”Et muuten tätäkään usko”
Röyhkä on mennyt haastattelemaan Haapasalon toisen kerran ja Metso on valokuvannut. 2000-lukua kuvaillaan Villen näkemänä ja kokemana Venäjän ihmemaassa. Mukavasti on Villen elo kulkenut ja ollut tapahtumarikas. Elokuvia tehty liukuhihnalta. Kyllä tämän lukee ja kuvat katselee. Vähän ihmettelee, naurahtaakin.

Waltari: Nuori Johannes
Viimeinen julkaistu Waltari, kaiketi postuumisti. Jos Sinuhe oli hyvä, niin tämä ei. Just jakso lukee loppuun. Waltarin ei ollut edes tarkoitus tätä julkaista, eikä olis kyllä kannattanutkaan. Kustantaja lienee ollut ahne. Kyllä Waltari historiassa liikkuu sujuvasti, mutta sortuu liialliseen pikkutarkkuuteen. Tämä tarina on suurromaani Johannes Angeloksen alku, joka jätettiin pois.

Tämmöstä täällä. Kirjoja luetaan urakalla. Mitähän seuraavaksi. Hyllyssä on TV-sarja Outladeriin johtanut romsku. Onkohan tarpeeksi romanttinen karkoittamaan arjen harmauden? Nyt lukemaan!