On monex

Toimettomana ihmisestä on moneksi. Ninkun nyt tääkin, että mummin kaa kuunneltiin Pekka Lipponen -kuunnelmasarja ”Calamarian kuningas” putkeen. Åke Tuuri oli Pekka. Me Tammeloista isä, Heimo Lepistö, oli kans mukana. Aikaa siinä hurahti kolme ja puoli tuntia. Kuunnelma v. 1960.
Sitä just mietin, että jos näytelmä näytellään, niin kuunnelma kuunn..., ei saatana! Kuinka kuunnelma tehdään kuunneltavaksi? Puhumalla tulee tylsä. Näytellä ei voi, kun kukaan ei näe. Jos vaan tekemällä tekee kuunnelman, nin mistä aineksista? Jos sen tuottaa, nin sekin on eri asia. En keksi.
Sen osaan kyllä sanoa, että piakkoin kuunnellaan Susikoski. Helovirta näky olevan ja Jurkka, se laihempi. Odotettavissa kivaa ja jännää. YLE Areena, radio-osasto. Eilen sitten hurahti tämä ”Nimismiehen murha”. Susikoski selvitti sen kuin Marlow ikään. Niin, on Areenassa myös Marlow-kuunnelma.

Vakavan asian kevennykseksi laitan tähän:
Eilen kutisi korvakäytävä ja kiinankaupan pumpulipuikolla sitä kaivelin ja kierittelin puikkoa korvan putkessa. Poisvetovaiheessa pumpuliosuus jäi korvaan. Puikko tuli tyhjin päin ulos. Kuulo ei entisestään mennyt juurikaan heikommaksi, mutta jotain siellä oli torvessa. Mummi loihe silmittämään kirkkaassa valossa. Käytävä on ahdas ja mutkainen. Ei nähnyt nurkan taa mummi. Syvällä oli pumpulipää. Ei arvannut mummi pinsettiä tunkea tarpeeksi syvälle. Itse piti vaurioitumista halveksien tunkea atula korvaan ja pyrkiä likistämään karkulainen pitävään otteeseen ulos vedettäväksi. Ei tullut heti kohta. Syvemmälle veliseni, kohta näkyy jo toiselta puolen. Entä jos jää koko atula poloisen päähän?  Vaan viimein oli peijakkaan pumpuli pitävästi otteessa, pinsettin puristuksessa. Hitaasti, väsyttämällä ulosveto, ja kas, tuossa lepäsi saalis yhä instrumentin kärkien puristuksessa uhrin itsensä silmitettävänä. Helpotus. Heti kohta katselin ja kuuntelin Wistingin viimeisen jakson, joka oli kyllä hyvä.

Markus Kajoa olen juurikin lukemassa: ”Kettusen kannettava” ja luin jo tämän ”ihmisen käsikirja”. Huomioita: Kun on koiras, niin miksi ei ole kissas, vaan onkin naaras. Naaraasta tulee narttu, mutta koiraksesta ei tule korttu? Näitä se miettii ja ihan syystä. Kivoja näkökulmia.
Joskus luin Tuomas Kyrön ekaa mielensäpahottajaa, mutta en jaksanut loppuun. Nyt punnersin loppuun tämän saman sarjan viimeisimmän, jossa karvalakkivanhus on Saksasta hakemassa Escortia. Sanon nyt: ei kannata alottaa, on huono.