Fuengirola - Benalmadena

Ajokortti espanjaksi

Sääntöjen riivaama maahanmuuttaja joutui ajokorttihommiin. Kaksi vuotta saa ajaa eri maan kortilla, mutta sitten on hommattava espanjalainen. Mummikin hommaa uuden vaikka ei ole viiteen vuoteen autolla ajanut.
Mielenkiintoinen on lääkärintarkastus. Ihan normaalisti katsellaan pikkuriikkisiä kirjaimia aivan turhan kaukaa ja sanotaan niiden nimet lääkärisedälle. Joutui hiukan siristää noilla vanhoilla laseilla. Ukko sammutti valot ja väläytti päin näköö auton valonheittimellä. Heti piti arvata, että mitä oli ne neljä kirjainta siinä vieressä. Aivan sokeana! Viksu kattoo ne kirjaimet jo heti ovesta tullessa ja painaa hataraan mieleensä. Sitten kuulokoppiin. Lekuri on lasin takana ja potilas näkee, koska se nappia painaa, vaikka ei enää mitään vinkunaa kuulekaan. Kysyy myös tauteja. Menin onneton kertomaan parannetusta verenkierrosta. Paperit oli kotona ja ukko vaati tuloksia. Piti siis hakea ja toimittaa herralle nähtäväksi. Pitää sanoa vaan, että kaikki hyvin.
Oli myös ajokoe. Kuvaruudun edessä on kaksi kahvaa ja ruudulla vilistää kaksi suorakulmiota mutkittelevalla radalla. Pitää sinun nyt pysyä ojien välissä molemmilla teillä. Peli on kahdeksankymmenluvulta. Ei paljon innosta. Naapurin pojille oli lekuri sanonu, että jos ei sulta onnistu, minä voin ajaa! Apu on lähellä, kun hätä on suuri.
Monenmoista paperia ja kopiota pitää olla mukana, kun toimistoon Malagaan menee korttia anomaan. Me pantiin asialle yks täti, joka on supiespanjalainen ja osaa meluta mallikkaasti. Jos supisuomalainen on asialla, ei onnistu kerralla kuinkaan, ei.

Kirjallisia huomioita: 

Tiedäthän Lee Childin kirjallisen hahmon Jack Reacher. Siinä on Ameriikan lahja puolustamaan pienen ihmisen oikeutta sortajan ikeessä. Ihan on mielikuvituksen tuote.

Omaelämäkertatuotannossa löytyy vastaava suomalainen heppu: Gustav Hägglund. Ihan kerrassaan toimelias ja aikaansaapa. Mikä vaan onnistuu. Pikku mokia, mutta se vaan on inhimillistä. Alokkaasta alotti, ninkun minäkin. Siitä tuli kentsu, minusta ei edes korpraalia. Me ollaan niin erilaisia, me sotilaat.

Taas on totuus tarua ihmeellisempi. Olisko Reacher pärjänny Suomen puolustusvoimain komentajana, kun puolustusministeri oli Elisabeth? Entä Golanilla tekemässä rauhaa? Gunnar pärjäs ja hyvin. Lue ja ihmettele.

Mummi on alkanu leipoon urakalla. Meillä on nääskin hapajuuri. Ruisjauhoja löytyy Mergadonasta. Siis ruisleipää on tehty, mutta myös sekaleipää. Viimonen villitys on tämä juustojuoksute. Sitä saa apteekista, jos osaa pyytää. Selvästi vaan sanoo JUUS-TO-JUOK-SU-TE porfavor! Emmental? Edam? Se kysyy tiskin takana. Si, si, edam. Ja kiiruusti kotiin juuston tekoon.

On pidetty tapana käydä F1-kisat baarissa katsomassa. Useinkin Paulin kaa. Tänään tosin ilman. Nyt lähibaarissa Abuelo. Outo kisa. Vaihteleva. 

Yhtä paljon kuin on ollut tärkeää kilvanajon tulos, niin on ollut ruoka. Tänään oli vähän niin ja näin. Toivotaan, että Paulilla oli parempi. Rallit onneksi näkyy kotiteeveestä. Motogpeen voi mennä katsoon paikanpäälle vaikka Jereziin. Se on tossa melko liki. Luonnossa on komeempaa, kuin on ruudulla. 

Suomi kesällä 2020

Heinäkuun lopulla käytiin Suomessa, Pirkanmaalla, Valkeakosken pitäjässä. Joka aikoinaan oli erotettu syntymäkuntani Sääksmäen huomasta ja johon sittemmin on liitetty Sääksmäki, syntymäkuntani.
Keittiönpurkuun lähdettiin. Halpatyövoima etelästä. Mia pani keittiötä uusiksi ja vanha piti saada pois tieltä. Hyvin lähti kaapit ja lähti myös lattia. Seinät ryskyi, tyrät ryskyi, kun sorkkimarauta taltutti puukuituainesta. Janne oli veljellänne pomona ja määräsi periaatteen: parempi rakentaa kokonaan uusi, kuin parsia vanhaa. Olen samaa mieltä. Kaapilliset seinät koolattiin ja levytettiin. Hyvä niin.
Vauhti oli verkkainen, sopi eläkeläiselle. Kaukana olivat elon kiihkeät hetket, urakat ohi, jäljellä tuntityöt. Purkuun jälkeen veljenne kokosi IKEA-kaapit. Tuloksena järkevän näköisiä mööbeleitä. Laatikoiden määrä ei ehkä täsmännyt, yksi liikaa? Valtava röyhkiö pahvijätettä oheistuotteena jäi harmiksi. Olen nähnyt kuvia nyt jälkeen rikospaikalta, kun tuotteet ovat paikoillaan, ilman sisuksia ja ovia. Mahottoman komeita!

Oheistoimintoja eli virkistystoimintaa oli myös. Kaikkia Espanjasta saamattomia herkkuja nautittiin nuorison avustuksella:
Heti jo tullessa piti poiketa Kotipizzaan vetään Kotzone pepperooni/aura tupla pepperoonilla. Arvostan tässä zilikastiketta. Mummi vetää valkosipulisen ja, arvaahan sen, tuoksahtaa imelästi. Kiinalaisesta haettiin Pekingin ankkaa, koska on paras. Empiirisesti tutkittu mummin kaa on. Hesen kanajuttu vedettiin, muttei oo lainkaan niin hyvä, kun oli se pitkulainen. Parikertaa poikettiin Kissassa. Vetäsin Jaskan lehtipihvin molemmilla kerroilla. Vahvistin tunnetasolla elämyksen kaksinkertaiseksi, ettei heti unhotu. Kesämakkaraa grillailtiin ja uusia perunoita nautittiin. Mian grillissä on keittolevy päässä, nin perunat kypsy somasti. Hapanleipää vetelin aamuin/illoin: pukamat hehkuivat kesäillassa!

Mialta saatiin kerran auto lainaan ja poikettiin Hirviniemessä, Teiskon liepeillä. Ulkomailla? Eija keitti kahveet ja Annen leipomia pullia nautittiin. Annellahan on kotileipuri, mutta ite joutuu raukka pullansa paistaan. Pena kans heräs kahveen tuoksuun. Mielipiteitä vaihdettiin, mutta hallitus jätettiin rauhaan, koska olis ollu kiusaus puhua tytöistä, vaikka melkein täysiä naisiahan ne on, plus Haavisto. Boris oli taas edukseen. Kova on nukkuun, ninkun on isäntänsäkin. Vaatii puhtaan omatunnon. Veljennekin nukahtaa vaikka rattiin, tartti tai ei.

Niki ja Anne oli järkänny varjomusarit. Paikalla oli ansioituneita työväenmusiikkifaneja ja me mummin kanssa. Toivelauluja kuunneltiin. Ringissä eteni ympäri pöydän toivevuorot. Popparit jäi ala-arvoon, kun niiden biisit kesti vaan kolme minsaa. Meillä proge-ukoilla biisi saattoi hyvinkin kestää vartin ja yli. Johti protestivyöryyn, jonka tuomaristo käsittelee ens vuoden festareilla. Hyvässä musarihengessä juotiin työväenolutta ja taskulämmintä kirkasta.

Mummi pisti luurit kuumaks ja kutsu tuttavia bensankatkuiseen iltamaan Makelle. Makelle kans ilmotti ja sano että makkaraa laittaa hän, kun vieraitakin kerran tulee. Mutta Ninaa ei tartte häiritä, kun se on lomalla. Makelle oli loma heti alkukesästä, ettei mee frouvan kanssa päällekkäin. Siis loma. Sakke tais olla grillimestari. Oli maittavia. Kahveeta vedettiin ja olutta ja 43 oli likööri. Vanhoja juttuja kerrottiin. Ne on nin tuoreena mielessä. Nuorisoa edusti muutama työikäinen.

Kirjoja hankittiin mukaan kassillinen. Kiitokset lahjoittajille.
Pitää mainita Pentti Kirstilä: Hanhivaara ja mies joka murhasi vaimonsa. Oikein mukava poliisikirja. Huumori kuin Huoviselta ja Nummiselta ja tarina silkkaa Sariolaa. Suosittelen ja etsin lisää Hanhivaaran seikkailuja.

Lentomatkustaminen on yksinäistä puuhaa. Ei ole lentoasemalla ruuhkaa ja lentokoneessa on runsaasti tyhjiä paikkoja. Hengityssuojaimia pitää koneessa ja asemilla käyttää. Lentokoneen ilmankiertoa on tehostettu ja suojain on näissä olosuhteissa melko vaivaton. Pitää muistaa ottaa pois, kun nakertaa lentoyhtiön tarjoamaa sämpylää.

Pauli ja Tea hoitivat Lumin. Lumi ei valittanut saamastaan kohtelusta, vaikka ryssät yleensä on valittajia. Kerran markkinoilla astuin puukengältä ryssän tassulle ja kyllä se valitti! Silkka vahinko. Annoin hihnan rouvalle ja siirryin seuraamaan tilannetta kauempaa. Voi sitä ulvontaa.
Omasta ja koiran puolesta kiitän uhrautumisesta koiranhoitajia. Ja mummi kiittää.

Jerry lähettää pallon avaruusasemalle.

Mummi uinuu sinivalkoisella siivellä.

Motoristeja. Erään aikakauden eliittiä.

Uusi normaali

Niin sitä sanotaan, että kun nyt ollaan näin, nin se on uusi normaali. Melkein kuin vanha normaali? Ei ihan. Pitää olla maski naamalla tai pitää parin metrin rako vieraaseen. Suomalaisittain ollaan jo tuskastuttavan liki. Oikeinkin hyvä, että täällä etelässäkään ei halailla ja pussailla alinomaa, kotoisaa. Kas on niin kuumakin, että Hasentado-dödö pettää tuossa tuokiossa.

Mitä on tapahtunut?

Pojat korjas altaan mennäviikolla. Kun asuvat tuossa naapurissa, niin lappoivat veden heidän tyhjään altaaseen korjauksen ajaksi. Sitten irronneet kaakelit paikalleen ja koko altaan saumaus. Vuotava kiertoputki  myös sai uuden asun. Ei vuoda enää. Sitten pumpulla vesi takaisin meille ja minä täydensin vajauksen kunnan vedellä. Nyt korjaavat omaa alastaan.
Täällä veden suhteellinen hinta kasvaa käytetyn veden määrän kasvaessa. Seuraava vesilasku voi olla isohko?

Uudessa normaalissa voi kutsua kavereita kylään.
Meillä on Suomesta tuotu paksu muurikka. Sen kun laittaa paellapolttimelle on oiva paistoalusta siinä. Paellapannu on ohut ja polttaa tuotteen. Paellassahan kuuluu olla sellainen rapea (palanut?) pohja.
Meille tuli Ellu naapurista, Make ja Tiina Fuengirolasta ja Lina Guaron-kulmilta.
Veljenne kokkasi: perunaveneitä, vihanneksia, jauhellihapihvejä yms. Muurikalla laskin menemään.
Mummi oli tehnyt kaalikääryleitä ja pähkinäkastiketta ym.
Ellu-täti ei syö mitään millä on silmät. On tällä ilmoituksella kasvissyöjä. Sanoin hälle, että mulla olis tuolla helvetin hyvää raakamakkaraa. Sanoin veljensä pitkään tutkineen makkaraa eikä ainakaan näillä kolmella ollut yhtään silmää, mutta Ellu ei syönyt. Mummi teki sille kaalikääryleet lihattomalla täytteellä (sipuli, kesäkurpitsa, kaali, mausteet, paprika, kanamuna). Ja Ellun pihvit oli  soijajutttuja.
Viini oli pitkälti Guvnoria. Olut taas Suavee. Tiina veti automiehen kuoharia.
Paljon naurettiin. Lina ei nauranut niin kuin muut, koska paljon puhuimme suomea. Sitten Joukolla käänsimme sanomisiamme englanniksi, mutta ei vaan kaikki käänny kovin noileesti. Brittiseuroissa veljenne ei juurikaan naura asialle, mutta muiden mukana matkien. Kanta-asukkaiden seurassa ei mikään naurata. Mamun kohtalo.

Ginger Pig on jälleen auki. Pari kertaa jo käyty. Ekalla kertaa oikein käveltiin, että voi Veljennekin nauttia muutaman oluen. Sitä helposti innostuu, kuin vasikka talven jälkeen laitumella. Ellu tarjosi kyydin kotiin. Oli koirahäkissä sikaosastolla. Rantatietä mentiin, kun on unohtunut Suomen kilpiin Ellun Volvo, eikä kestä lähempää tarkastelua.

Tänään on viimeinen hammaslääkäri tällä tietämällä. Uus kruunu tuolla takana. Kovan työn takana.
Eilen kävin kysymässä lekuriaikaa Centro Saludissa. Typy sano, että lekuri soittaa sulle tänään. Jees, tää on sitä kaukoparannusta. Soittoihin se just kun ajeltiin kotiin kyliltä. Meillä on autossa moderni Bluetooth, joten mummikin saattoi osallistua hoitotapahtumaan. Verikoe näytti, ettei tartte enää syödä rautatabuja. Aneeminen elämänvaihe on ohitettu.

Mummin selkää on korjailtu hartaasti. Malagan pyöreässä talossa kuvattu ja spealisti analysoinut. Tukihärveliä ei mummi juuri ole pitänyt, vaikka olis ollut syytä. Kai se siitä paranee, toivotaan. Päivää ennen, kun lähdetään Suomeen, on vielä loppukoe.

Caballo Verde on nykyään Dos Renos. Markku ja Kaisu, entisiä Coin’ilaisia,  kovasti erikoistuvat pororuokiin. Se on hieno homma. Naapurin ukot komennettiin maistiaisille. Danny oli just ollu jumissa Pohjois-Ruotsissa pari kuukautta ja opetellu pohjoismaista ruokavaliota. Kaikkee moskaa oli joutunu syömään. Hapansilakat ja kaikki. Nyt oli tulossa jotain parempaa.
Porokeitolla aloitimme ja sitten neljä suurlautasellista erilaisia poro- ja lohijuttuja: Markun savustama lämminsavulohta, poropastaa, porokebab ja sitten porofile punaviini/puolukkakastikkeessa. Kyllä maistui meille kaikille. Kiitos vaan Kahdelle Porolle.
Jätkien ässämersulla kuljettiin ja Danny oli kuskina. Luxusta.

Ens keskiviikkona mennään Gibraltarille. 15€ eestaas bussikyyti. Saas nähdä päästäänkö sisään. Viimeks, kun oltiin, nin oli italialaisbussi portilla jumissa. Se oli aikaa just Koronan alussa.

Gurneyn ja Dianan kanssa käytiin Plaza Mayorilla lähinnä El Tagliatellassa pizzalla. Siellä on oikein hyvä pizza. Sitten vähän kierreltiin suurta kauppakeskusta. Voi sanoa: ei ollut ruuhkaa. Sääliks käy kauppiaita.

Niin, että tullaan finskillä Suomeen 16. heinäkuuta ja ollaan reilu viikko. Mialla asutaan ja hajotettaan keittiö. Janne koittaa laitaa ehjän tilalle. Saattaa olla, että joudun kokoamaan kaapit. Ja Janne kokoaa uudelleen, oikein? Ammattilaiset on tervetulleita avustamaan!

Kirjoja on tullut tietenkin luettua taas lisää. Yksi huomio:
Kjell Westö on rantaruotsalaisia. ”Missä kuljimme kerran”, kertoo ajasta itsenäisyyden alusta ennen talvisotaa. Kepulia väkee ovat olleet nämä ruotsinkieliset. Mukavasti ukko kirjoittaa, mutta on pölhöö porukkaa. Ja vielä stadilaisia...

Alfalla Pyreneillä

Ja tultiin ajamalla takas. Mentiin junalla. Tossa edellisessä sanoin tän laittavani. Katso ja kyllästy.

Oi niitä aikoja

Vanhoja videoita matkoilta on monta varastossa. Oikein vanhat on otettu Vilhon analogisella kameralla, sitten hankin digitaalisen videokameran, jossa tallennus meni pienelle kasetille. seuraava askel oli pokkari ja tallennus sovitettiin muistikortille. Viimein oikein järkkärillä tehtiin videoita. Panasonicin GH2 oli aikansa huippu ja toimii vielä tänäänkin moitteitta. Jos olis oikein moderni, videot otettais puhelimella nyt, mutta niin moderni en ole.

Vanha video piti kaivella esiin DVDltä. Sieltä latasin sen kovalevylle ja poimin youtubeen. Lataus tubeen kestää monta tuntia. Sitten ylläri. Tuubi ilmoittaa, että yli varttin video vaatii tarkistuskirjautumisen latautuakseen. Oli 99% valmis ja aikaa mennyt kuus tuntia. Mainio työjärjestys. Mutta nyt senkin tietää.
Eli tuubille piti antaa puhelinnumero ja sieltä tuli koodi. Jätin latauksen yöksi muhimaan ja nyt aamusella homma oli tehty. Ei ole kiireisen hommaa tämä.

Elokuva kertoo pariskunnan motskariretkestä Pyreneiden vuorilla ja Katalonian rannoilla, Costa Brava. Kuvattu Panasonicin Lumix laitteilla: pokkari DMC ja järkkäri GH-2 ja käsitelty Magixin ohjelmalla.
Laivalla ensin päräytettiin Travemundeen ja siitä Hampuriin rautatieasemalle, josta matkaan lähtee DB Autozug kohden Narbonnea Ranskan eteläosassa, ihan siinä Espanjan rajalla. Prätkä junaan ja ihmiset hyttiin. Ehtoo meni mukavasti ravintolavaunussa syöden, juoden ja seurustellen muiden matkalaisten kera.
Yötä oltiin ihan ekaks Ranskassa Colliouressa ja siitä sitten ajeleen vuorille. Mainio keli ja kaikki vihreää näin alkukesästä. Paitsi keltaiset kukat pusikoissa.
Puicerda oli Espanjaa. Maata saattoi vaihdella päivittäin. Espanjassa tiet olivat uusia, mutta Ranskassa ajan hammas oli vienyt parhaan pinnan.
St Gironsin hotelli oli hieno ja ruoka mahtava, ranskalainen.
Bernhardilaishotelli oli just auennu kesäkauteen ja oltiin ainoat asukkaat. Tuli mieleen Hohto.
Sitten lähdettiin rannikolle, kun mummi pelkäs korkeita paikkoja. Hienoja kyliä. Taiteilijan tekemät taulut on seinällä vieläkin.
Colerasta ei saatu tautia. Itä-Berliinin poikien kanssa vietettiin juhannusta. Isäntä on pöhnässä.
Palattiin lopulta Narbonneen ja ehjinä. Hampurista Travemundeen ja laivalla kotiin.

Autojuna ei kulje enää, harmi. Ehkä korona sen palauttaa, kun lentsikat ei lennä. Oli toimiva systeemi.
Tuulen kohina häiritsee videoilla. En sitä ole kokonaan vaimentanut. Järkkärissä on mikrofoniliitäntä. Mikki vois olla vaikka taskussa, kun ajetaan. Ei tullu kokeiltua.
Toi sama reissu me tehtiin edelliskesänä 2011 autolla. Ei uskallettu heti lähtee motskarilla. Panen sen joskus tulemaan. Tosin samoja on maisemat, mutta ajoneuvo on Alfa-Romeo Spider.

On monex

Toimettomana ihmisestä on moneksi. Ninkun nyt tääkin, että mummin kaa kuunneltiin Pekka Lipponen -kuunnelmasarja ”Calamarian kuningas” putkeen. Åke Tuuri oli Pekka. Me Tammeloista isä, Heimo Lepistö, oli kans mukana. Aikaa siinä hurahti kolme ja puoli tuntia. Kuunnelma v. 1960.
Sitä just mietin, että jos näytelmä näytellään, niin kuunnelma kuunn..., ei saatana! Kuinka kuunnelma tehdään kuunneltavaksi? Puhumalla tulee tylsä. Näytellä ei voi, kun kukaan ei näe. Jos vaan tekemällä tekee kuunnelman, nin mistä aineksista? Jos sen tuottaa, nin sekin on eri asia. En keksi.
Sen osaan kyllä sanoa, että piakkoin kuunnellaan Susikoski. Helovirta näky olevan ja Jurkka, se laihempi. Odotettavissa kivaa ja jännää. YLE Areena, radio-osasto. Eilen sitten hurahti tämä ”Nimismiehen murha”. Susikoski selvitti sen kuin Marlow ikään. Niin, on Areenassa myös Marlow-kuunnelma.

Vakavan asian kevennykseksi laitan tähän:
Eilen kutisi korvakäytävä ja kiinankaupan pumpulipuikolla sitä kaivelin ja kierittelin puikkoa korvan putkessa. Poisvetovaiheessa pumpuliosuus jäi korvaan. Puikko tuli tyhjin päin ulos. Kuulo ei entisestään mennyt juurikaan heikommaksi, mutta jotain siellä oli torvessa. Mummi loihe silmittämään kirkkaassa valossa. Käytävä on ahdas ja mutkainen. Ei nähnyt nurkan taa mummi. Syvällä oli pumpulipää. Ei arvannut mummi pinsettiä tunkea tarpeeksi syvälle. Itse piti vaurioitumista halveksien tunkea atula korvaan ja pyrkiä likistämään karkulainen pitävään otteeseen ulos vedettäväksi. Ei tullut heti kohta. Syvemmälle veliseni, kohta näkyy jo toiselta puolen. Entä jos jää koko atula poloisen päähän?  Vaan viimein oli peijakkaan pumpuli pitävästi otteessa, pinsettin puristuksessa. Hitaasti, väsyttämällä ulosveto, ja kas, tuossa lepäsi saalis yhä instrumentin kärkien puristuksessa uhrin itsensä silmitettävänä. Helpotus. Heti kohta katselin ja kuuntelin Wistingin viimeisen jakson, joka oli kyllä hyvä.

Markus Kajoa olen juurikin lukemassa: ”Kettusen kannettava” ja luin jo tämän ”ihmisen käsikirja”. Huomioita: Kun on koiras, niin miksi ei ole kissas, vaan onkin naaras. Naaraasta tulee narttu, mutta koiraksesta ei tule korttu? Näitä se miettii ja ihan syystä. Kivoja näkökulmia.
Joskus luin Tuomas Kyrön ekaa mielensäpahottajaa, mutta en jaksanut loppuun. Nyt punnersin loppuun tämän saman sarjan viimeisimmän, jossa karvalakkivanhus on Saksasta hakemassa Escortia. Sanon nyt: ei kannata alottaa, on huono.