Uusi normaali

Niin sitä sanotaan, että kun nyt ollaan näin, nin se on uusi normaali. Melkein kuin vanha normaali? Ei ihan. Pitää olla maski naamalla tai pitää parin metrin rako vieraaseen. Suomalaisittain ollaan jo tuskastuttavan liki. Oikeinkin hyvä, että täällä etelässäkään ei halailla ja pussailla alinomaa, kotoisaa. Kas on niin kuumakin, että Hasentado-dödö pettää tuossa tuokiossa.

Mitä on tapahtunut?

Pojat korjas altaan mennäviikolla. Kun asuvat tuossa naapurissa, niin lappoivat veden heidän tyhjään altaaseen korjauksen ajaksi. Sitten irronneet kaakelit paikalleen ja koko altaan saumaus. Vuotava kiertoputki  myös sai uuden asun. Ei vuoda enää. Sitten pumpulla vesi takaisin meille ja minä täydensin vajauksen kunnan vedellä. Nyt korjaavat omaa alastaan.
Täällä veden suhteellinen hinta kasvaa käytetyn veden määrän kasvaessa. Seuraava vesilasku voi olla isohko?

Uudessa normaalissa voi kutsua kavereita kylään.
Meillä on Suomesta tuotu paksu muurikka. Sen kun laittaa paellapolttimelle on oiva paistoalusta siinä. Paellapannu on ohut ja polttaa tuotteen. Paellassahan kuuluu olla sellainen rapea (palanut?) pohja.
Meille tuli Ellu naapurista, Make ja Tiina Fuengirolasta ja Lina Guaron-kulmilta.
Veljenne kokkasi: perunaveneitä, vihanneksia, jauhellihapihvejä yms. Muurikalla laskin menemään.
Mummi oli tehnyt kaalikääryleitä ja pähkinäkastiketta ym.
Ellu-täti ei syö mitään millä on silmät. On tällä ilmoituksella kasvissyöjä. Sanoin hälle, että mulla olis tuolla helvetin hyvää raakamakkaraa. Sanoin veljensä pitkään tutkineen makkaraa eikä ainakaan näillä kolmella ollut yhtään silmää, mutta Ellu ei syönyt. Mummi teki sille kaalikääryleet lihattomalla täytteellä (sipuli, kesäkurpitsa, kaali, mausteet, paprika, kanamuna). Ja Ellun pihvit oli  soijajutttuja.
Viini oli pitkälti Guvnoria. Olut taas Suavee. Tiina veti automiehen kuoharia.
Paljon naurettiin. Lina ei nauranut niin kuin muut, koska paljon puhuimme suomea. Sitten Joukolla käänsimme sanomisiamme englanniksi, mutta ei vaan kaikki käänny kovin noileesti. Brittiseuroissa veljenne ei juurikaan naura asialle, mutta muiden mukana matkien. Kanta-asukkaiden seurassa ei mikään naurata. Mamun kohtalo.

Ginger Pig on jälleen auki. Pari kertaa jo käyty. Ekalla kertaa oikein käveltiin, että voi Veljennekin nauttia muutaman oluen. Sitä helposti innostuu, kuin vasikka talven jälkeen laitumella. Ellu tarjosi kyydin kotiin. Oli koirahäkissä sikaosastolla. Rantatietä mentiin, kun on unohtunut Suomen kilpiin Ellun Volvo, eikä kestä lähempää tarkastelua.

Tänään on viimeinen hammaslääkäri tällä tietämällä. Uus kruunu tuolla takana. Kovan työn takana.
Eilen kävin kysymässä lekuriaikaa Centro Saludissa. Typy sano, että lekuri soittaa sulle tänään. Jees, tää on sitä kaukoparannusta. Soittoihin se just kun ajeltiin kotiin kyliltä. Meillä on autossa moderni Bluetooth, joten mummikin saattoi osallistua hoitotapahtumaan. Verikoe näytti, ettei tartte enää syödä rautatabuja. Aneeminen elämänvaihe on ohitettu.

Mummin selkää on korjailtu hartaasti. Malagan pyöreässä talossa kuvattu ja spealisti analysoinut. Tukihärveliä ei mummi juuri ole pitänyt, vaikka olis ollut syytä. Kai se siitä paranee, toivotaan. Päivää ennen, kun lähdetään Suomeen, on vielä loppukoe.

Caballo Verde on nykyään Dos Renos. Markku ja Kaisu, entisiä Coin’ilaisia,  kovasti erikoistuvat pororuokiin. Se on hieno homma. Naapurin ukot komennettiin maistiaisille. Danny oli just ollu jumissa Pohjois-Ruotsissa pari kuukautta ja opetellu pohjoismaista ruokavaliota. Kaikkee moskaa oli joutunu syömään. Hapansilakat ja kaikki. Nyt oli tulossa jotain parempaa.
Porokeitolla aloitimme ja sitten neljä suurlautasellista erilaisia poro- ja lohijuttuja: Markun savustama lämminsavulohta, poropastaa, porokebab ja sitten porofile punaviini/puolukkakastikkeessa. Kyllä maistui meille kaikille. Kiitos vaan Kahdelle Porolle.
Jätkien ässämersulla kuljettiin ja Danny oli kuskina. Luxusta.

Ens keskiviikkona mennään Gibraltarille. 15€ eestaas bussikyyti. Saas nähdä päästäänkö sisään. Viimeks, kun oltiin, nin oli italialaisbussi portilla jumissa. Se oli aikaa just Koronan alussa.

Gurneyn ja Dianan kanssa käytiin Plaza Mayorilla lähinnä El Tagliatellassa pizzalla. Siellä on oikein hyvä pizza. Sitten vähän kierreltiin suurta kauppakeskusta. Voi sanoa: ei ollut ruuhkaa. Sääliks käy kauppiaita.

Niin, että tullaan finskillä Suomeen 16. heinäkuuta ja ollaan reilu viikko. Mialla asutaan ja hajotettaan keittiö. Janne koittaa laitaa ehjän tilalle. Saattaa olla, että joudun kokoamaan kaapit. Ja Janne kokoaa uudelleen, oikein? Ammattilaiset on tervetulleita avustamaan!

Kirjoja on tullut tietenkin luettua taas lisää. Yksi huomio:
Kjell Westö on rantaruotsalaisia. ”Missä kuljimme kerran”, kertoo ajasta itsenäisyyden alusta ennen talvisotaa. Kepulia väkee ovat olleet nämä ruotsinkieliset. Mukavasti ukko kirjoittaa, mutta on pölhöö porukkaa. Ja vielä stadilaisia...